Kuoleman tai tarkemmin sanoen tuonpuoleiseen elämään valmistautumisen merkitys muinaisegyptiläisessä kulttuurissa oli suunnaton. Jokaisen egyptiläisen haaveena oli saada ruumiinsa muumioiduksi, jotta hänen maallinen ilmiasunsa ei olisi mädännyt ja jotta kuoleman jälkeinen  elämä olisi varmistunut. Ruumiin säilömisestä tuli tästä syystä egyptiläisen kuolonriitin tärkeimpiä osia. Egyptin kuiva aavikkoilmasto osoitti jo esidynastian ajan asukkaille, että hiekkaan kaivetut ruumiit säilyivät lähes täydellisesti. Niinpä on ymmärrettävää, että kaikki kynnelle kykenevät egyptiläiset panivat paljon painoa hautaukselleen tai muumioinnilleen sekä hautaan laitettaville esineistölle. Edesmenneen ka saattoi palata vain hyvin säilyneeseen ruumiiseen. Ka ei tunnistanut mädännyttä ruumista, joka näin ollen teki tyhjäksi tuonpuoleisen elämän. Tämän toisen ”kuoleman” pelko saavutti muinaisegyptiläisten mielessä mitat, joita meidän on lähes mahdoton ymmärtää, ja sai heidät näkemään suunnattomasti vaivaa tuonpuoleisen elämän varmistamiseksi.