Filosofian sitaatit

Antiikista 1600-luvulle

Thales (n. 600 eKr.)

Mitä palveluksia vanhemmillesi teetkin, kun vanhuus koittaa, saat ne lapsiltasi takaisin. (Thales)

Älä luota kehen hyvänsä. (Thales)

Helppo on neuvoa muita. (Thales)

Hämmästyttävin asia on pitkäikäinen tyranni. (Thales)

Jos tahdot hallita, pidä itsesi järjestyksessä. (Thales)

Ole kaikessa kohtuullinen. (Thales)

Muista ystäviä, ovat he sitten poissa tai läsnä. (Thales)

Tavoittele kauneutta teoissa, älä ulkomuodossa. (Thales)

Älä rupea laiskaksi vaikka rikastuisit. (Thales)

Pythagoras (n. 570-500 eKr.)

Kuole et kuolemassa, jos elämän lakia seuraat, kahlees' vain kirpoavat, jumaluus osasi on. (Pythagoras)

Sielu kiertää välttämättömyyden kehää milloin mihinkin elämänmuotoon sidottuna. (Pythagoras)

Valitse paras mahdollinen elämä, noudattamalla säännöllisiä elämäntapoja voit elää tyytyväisenä. (Pythagoras)

Onnea huvittaa vaihtaa omistajaa: vuoroin se meitä seuraa ja vuoroin taas välttää. Jos osaksesi on tullut vastoinkäymisiä, joilla sallimus koettelee kuolevaisia, niin kestä ne kärsivällisesti äläkä kapinoi kohtaloa vastaan. (Pythagoras)

Joka kysymystä voi katsella kahdelta puolelta. (Pythagoras)

On vaikeampi rikkoa tapaa kuin luontoa vastaan. (Pythagoras)

Ystävä on toinen minäni. (Pythagoras)

Ystävyys on tasavertaisuutta. (Pythagoras)

Harrasta seksiä talvella, älä kesällä. Syksyllä ja keväällä se tärvelee vähemmän kuin muulloin, mutta aina se rasittaa ja haittaa terveyttä. (Pythagoras)

Älä pidä mitään omanasi. (Pythagoras)

Ksenofanes (n. 570-480 eKr.)

Ja selvää totuutta ei kukaan ihminen ole koskaan nähnyt eikä kukaan tule jumalista ja niistä asioista joista puhun sitä tietämäänkään; sillä vaikka hän onnistuisikin todella sanomaan miten asiat ovat, niin siitä huolimatta hän ei tiedä sitä, vaan kaikki on vain uskomuksia. (Ksenofanes)

Puhdasta totuutta ei kukaan ole tavannut eikä koskaan tule tuntemaan. (Ksenofanes)

Kuolevaisilla on taipumus olettaa, että jumalilla on samanlainen syntyperä, vaatetus, puhetyyli ja ulkomuoto, kuin heillä itsellään. (Ksenofanes)

Mutta jos lehmillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet tai ne voisivat piirtää käsillään ja tehdä asioita mitä ihmiset voivat tehdä, niin hevoset piirtäisivät jumalten muodot hevosenkaltaisiksi, lehmät lehmänkaltaisiksi, ja ne tekisivät heidän ruumiistaan muodoltaan samanlaisia kuin mitä heillä kullakin itsellän on. (Ksenofanes)

Etiopialaisten jumalat ovat mustia ja nykerönenäisiä, traakialaiset sanovat jumalten olevan sinisilmäisiä ja punatukkaisia. (Ksenofanes)

Jumala on yksi, eikä hän ole kuolevaisten kaltainen muodoltaan eikä ajatuksiltaan. (Ksenofanes)

Herakleitos (n. 535-475 eKr.)

Kaikki virtaa, mikään ei ole pysyvää. (Herakleitos)

Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinä jo virtaavat. (Herakleitos)

Tätä maailmanjärjestystä, kaikille samaa, ei tehnyt kukaan jumalista eikä kukaan ihmisistä, vaan se on aina ollut ja on ja tulee olemaan ikuisesti elävä tuli, joka mittansa mukaisesti syttyy ja mittansa mukaisesti sammuu. (Herakleitos)

Aurinko on joka päivä uusi. (Herakleitos)

Muutoksen maailmassa yksi asia on muuttumaton: taukoamaton muuttuminen. (Herakleitos)

Asiat tekevät kaiken aikaa tilaa toisille eikä mikään ole liikkumatonta. (Herakleitos)

Toisilleen vastakkaiset pyrkivät yhdistymään, erilaisista sävelistä syntyy kaunein harmonia ja kaikki syntyy taistelun kautta. (Herakleitos)

Kaunein harmonia saa alkunsa riitasoinnusta. (Herakleitos)

Kuolemattomat ovat kuolevaisia, kuolevaiset kuolemattomia: eläen kuolemaansa, kuollen elämäänsä. (Herakleitos)

Jumala on päivä ja yö, talvi ja kesä, sota ja rauha, yltäkylläisyys ja nälänhätä; mutta hän muuttuu kuin oliiviöljy joka, kun se sekoitetaan hajusteisiin, saa nimensä kunkin niistä tuoksusta. (Herakleitos)

Sota on kaiken isä, kaiken kuningas. Toiset se esittää jumalina, toiset ihmisinä; toiset se tekee orjiksi, toiset vapaiksi. (Herakleitos)

Tajunta on kaikelle yhteinen. (Herakleitos)

Luuloviisaus on kaatumatauti. (Herakleitos)

Ihmisille ei koituisi mitään etua siitä, jos heidän toivomuksensa täyttyisivät. (Herakleitos)

Luonne on ihmisen kohtalo. (Herakleitos)

Lakkaat pelkäämästä, jos luovut toivosta. (Herakleitos)

Kuolema on se, mitä näemme valveilla ollessamme, uni se, mitä näemme nukkuessamme. (Herakleitos)

Monien asioiden opettelu ei tee viisaammaksi. (Herakleitos)

Koirat haukkuvat sitä, mitä eivät tunne. (Herakleitos)

Sielun rajoja ei voi löytää, vaikka kulkisi jokaisen tien. Niin syvä on sen ulottuvuus. (Herakleitos)

Perikles (n. 495-429 eKr.)

Vaikkakin vain harvat määräävät tapahtumien kulusta, jokainen meistä kykenee arvioimaan niitä. (Perikles)

Anna ajan hallita, sillä se on neuvonantajista viisain. (Perikles)

Me rakastamme kauneutta kohtuuden rajoissa, ja viisautta olematta silti velttoja. Rikkauttamme käytämme toimintaan oikeana hetkenä, emme siitä kerskaile, eikä kenellekään ole häpeäksi, että tunnustaa köyhyytensä, mutta suuri häpeä on, ellei hän tee mitä voi siitä vapautuakseen. Samojen henkilöiden nähdään meillä hoitavan yksityisiä ja yleisiä tehtäviä, ja nekin meistä, jotka rajoittuvat oman ammattinsa harjoittamiseen, tuntevat varsin hyvin julkiset asiat, sillä me yksin emme katso miestä, joka ei osallistu valtiollisiin tehtäviin, ainoastaan eristäytyväksi, vaan myös kelvottomaksi kansalaiseksi. (Perikles)

Olemme myös pitäneet monin tavoin huolta henkisestä virkistäytymisestä työn lomassa. Meillä on kilpailuja ja uhrijuhlia pitkin vuotta ja kalustamme kotimme hyvällä maulla. Näin torjumme masennusta. Kaupunkimme on niin suuri, että meille tulee tuotteita kaikkialta maailmasta, ja meillä on onni saada nauttia kotonamme muiden maiden tuotteita yhtä turvallisesti kuin oman maaperän hedelmiä. -- Kaupunkimme on avoinna kaikille, emmekä koskaan karkottamalla estä ketään, vihollistakaan, oppimasta ja näkemästä mitään, mistä hänelle voi olla hyötyä.-- Toiset yrittävät kasvatuksella istuttaa jo lapsiin miehen mielen, mutta me kasvatamme vapaasti. Silti olemme valmiit käymään urheasti tasapäiseen taisteluun. (Perikles)

Katoamaton on yksin kunnia, eikä vanhus tunne tyytyväisyyttä rakkaudesta, niin kuin usein sanotaan, vaan kunniasta. (Perikles)

Zenon (490-430 eKr.)

Kohtalo on loputon syy-seuraus -ketju, joka antaa kaikelle järjestyksen. Kohtalo on selitys sille, miten maailmankaikkeus jatkaa kulkuaan. (Zenon)

Paras on hyvien neuvojen seuraaja. (Zenon)

Mikä ystävä on? 'Alter ego' Toinen minä. (Zenon)

Protagoras (480-411 eKr.)

Ihminen on kaiken mitta. Kaiken sen mitta, mikä on, mitä on, ja kaiken sen, mikä ei ole sitä, mitä ei ole. (Protagoras)

Ihminen on kaiken mitta, kaikkien asioiden, jotka ovat niin kuin ovat eivätkä ole niin kuin eivät ole. (Protagoras)

Jokaisella asialla on kaksi puolta. (Protagoras)

Hippokrates (n. 400 eKr.)

Elämä on lyhyt, tieto pitkä, tilaisuus kiitävä, kokemus petollinen, päätöksenteko vaikea. (Hippokrates)

Missä rakastetaan lääketiedettä, siellä rakastetaan ihmistä. (Hippokrates)

Demokritos (460-371 eKr.)

Voimme olla mitä tahansa mieltä, tuntea kylmää tai kuumaa, mutta todellisuus koostuu atomeista ja tyhjyydestä. (Demokritos)

Se joka harjoittaa vääryyttä on onnettomampi kuin se, joka kärsii vääryyttä. (Demokritos)

Monet jotka tekevät mitä häpeällisimpiä tekoja, pitävät mitä mainioimpia puheita. (Demokritos)

Mielettömät toivovat itselleen pitkää ikää tulematta siitä kuitenkaan iloisiksi. He pakenevat kuolemaa ja kuitenkin tavoittelevat sitä. He eivät saa elämässään mistään tyydytystä. (Demokritos)

Moraalisesti hyvää ei ole se, ettei tehdä väärin, vaan se, ettei edes tahdota tehdä väärin. (Demokritos)

Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä hänestä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on. (Demokritos)

Elämä on läpimatka ja maailma on näytäntösali. Tullaan sisään, katsotaan ja lähdetään. (Demokritos)

Kyllin rohkealle jokainen maa on juuri hänen synnyinmaansa. (Demokritos)

Viisas voi mennä minne tahansa, sillä hyveellisen sielun isänmaa on koko maailma. (Demokritos)

Totuus on niin syvällä, ettemme tiedä siitä mitään. (Demokritos)

Niin paljon on eläin ihmistä viisaampi, että se ei ota enempää kuin tarvitsee. Ihminen ei edes tiedä, mitä tarvitsee. (Demokritos)

Ihminen on pieni maailmankaikkeus. (Demokritos)

Luonto ja opetus muistuttavat toisiaan. Opetus muokkaa ihmisen uudeksi, ja muokatusta tulee toinen luonto. (Demokritos)

Ihmisen arvoa tai arvottomuutta punnittaessa eivät paina vain hänen tekonsa vaan myös hänen toiveensa. (Demokritos)

Joka valitsee sielun hyvän, valitsee jumaluuden, joka valitsee ruumiin hyvän, ihmisyyden. (Demokritos)

On järjetöntä olla alistumatta elämän välttämättömyyksiin. (Demokritos)

Kukaan ei näköjään rakasta sitä,
joka ei rakasta ketään. (Demokritos)

Nähdäkseni ei kannata hankkia lapsia. Lasten kasvattamiseen liittyy runsaasti suuria vaaroja ja murheita, ja on vain harvoja onnistuneita ihmistaimia, nekin hentoja ja heikkoja. (Demokritos)

Samoin kuin ruumis sairastuu, voivat sairastua myös koti ja elämä. (Demokritos)

Nainen on miestä paljon ovelampi juonittelija. (Demokritos)

Aito onni ei asu karjassa eikä kullassa. Onnen asunto on sielu. (Demokritos)

Toisinaan nuoret ymmärtävät asioita paremmin kuin vanhat, sillä ajattelua ei opeta aika, vaan oikea kasvatus ja luontainen taipumus. (Demokritos)

Nuoruuden etuna ovat voima ja kauneus. Vanhuuden kukinto on viisaus. (Demokritos)

Vanhuus on täydellistä rampautumista. Kaikki sillä on ja kaikesta sillä on puutetta. (Demokritos)

Tyhmät haluavat elää vanhoiksi
osaamatta nauttia vanhuudesta. (Demokritos)

Ihminen, joka pakenee kuolemaa, ajaa sitä takaa. (Demokritos)

Hyvä ja todellinen ovat samat kaikille, mutta mielihyvää saa kuka mistäkin asiasta. (Demokritos)

Kyltymätön rahanhimo, jolle mikään ei riitä, on paljon suuremmaksi turmioksi kuin äärimmäinen köyhyys, sillä mitä suurempi on himo, sitä suurempi on puute. (Demokritos)

Elämä vailla juhlia on kuin pitkä tie vailla lepotaukoja. (Demokritos)

Kateellinen aiheuttaa tuskaa itselleen samoin kuin viholliselleen. (Demokritos)

Jos hylkäät kohtuuden, kaikkein mieluisimmasta voi tulla vastenmielistä. (Demokritos)

Ei se ole hyväntekijä, joka odottaa vastapalvelusta, vaan se, joka auttaa vapaasta tahdosta. (Demokritos)

Vapaaehtoinen raadanta on helpompi kestää kuin vastentahtoinen. (Demokritos)

Ainainen aikominen jättää asiat puolitiehen. (Demokritos)

Sokrates (n. 470-399 eKr.)

Ihminen, tunne itsesi! Se on kaiken elämänviisauden alku. (Sokrates)

Tiedän vain sen, etten tiedä mitään. (Sokrates)

On vain yksi hyvä asia, tieto, ja yksi paha asia, tietämättömyys. (Sokrates)

Minä haluan sinun kehittelevän omia näkemyksiäsi omalla tavallasi, omista lähtökohdistasi lähtien. (Sokrates)

Isänmaa voi määrätä ihmisen lyötäväksi tai vangittavaksi, se voi lähettää hänet sotaan haavoittumaan tai kaatumaan; kaikki tämä täytyy tehdä ja niin on oikein. Ihminen ei saa taipua eikä väistyä eikä jättää paikkaansa. (Sokrates)

Koska minulla on vähiten tarpeita, olen lähimpänä jumalia. (Sokrates)

Jos menet naimisiin, kadut. Jos et mene, kadut. (Sokrates)

En ole ateenalainen enkä kreikkalainen, vaan olen kotoisin maailmasta. (Sokrates)

Katsellessaan myytävinä olevia tavaroita hän ajatteli usein: "Onpa paljon sellaista mitä minä en tarvitse." (Sokrates)

Eivät puut ja pellot minulle mitään opeta, vaan ihmiset, joita kohtaan kaupungissa. (Sokrates)

Kestämällä kotona Ksanthippaa harjaannun ja totun kestämään paremmin röyhkeyttä ja loukkauksia kodin ulkopuolella. (Sokrates)

Platon (427-347 eKr.)

Tiedon todellinen rakastaja tavoittelee luonnollisesti totuutta, eikä tyydy yleiseen mielipiteeseen. (Platon)

Oppimiseen ei ole muuta alkua kuin ihmettely. (Platon)

Entä he, jotka katselevat kunkin asian olemusta ja näkevät ne aina samanlaisina ja muuttumattomina? Emmekö sano, että he eivät usko vaan tietävät? (Platon)

Meidän on tehtävä se johtopäätös, että on olemassa jotain, mikä säilyttää muotonsa muuttumattomana. Se on syntyä vailla ja katoamaton eikä koskaan ota itseensä mitään ulkoa päin eikä mene sisälle toiseen olevaiseen. Se on näkymätön ja muutenkin aistein havaitsematon. Tämä olevainen on järjen tarkastelun kohde.
Sitten on toinen olevainen, edellisen kanssa samanniminen ja sitä muistuttava, aistein havaittava, synnytetty, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa, joka syntyy johonkin tiettyyn paikkaan ja siitä jälleen hajoaa olemattomiin ja josta saamme aistien välityksellä käsityksen. (Platon)

Sitä, mikä antaa tiedon kohteille totuuden ja tietoon pyrkivälle tietämisen kyvyn, voit siis nimittää hyvän ideaksi, ja sinun tulee ajatella että se on ymmärrettävä tiedon ja totuuden alkusyyksi. Nämä molemmat, tieto ja totuus, ovat kauniita, mutta voit täydellä syyllä uskoa hyvän idean olevan joitakin muuta kuin ne, jotakin vielä kauniimpaa. (Platon)

Eikö niin sanottu oppiminen ole juuri ennen omistetun tiedon uudelleen saamista? Ja eikö olisi aivan oikein sanoa sitä muistiin palauttamiseksi? (Platon Faidon)

Useimmat ajattelevat, ettei tiedolla ole mitään voimaa ja ettei siitä ole johtamaan eikä hallitsemaan; ei mihinkään sellaiseen. Heidän mielestään on tavallista, että ihmisellä tosin on tietoa, mutta se ei häntä ohjaa, vaan jokin muu: milloin into, milloin mielihyvä, toisinaan ahdistus, toisinaan rakkaus, usein pelko. Lyhyesti: orja, jota nuo kaikki muut raahaavat mukanaan. Oletko siis tästä samaa mieltä vai pidätkö tietoa hyvänä ja uskotko sen pystyvän hallitsemaan ihmistä? Siis niin, hyvän ja pahan tuntevaa ei kukaan voi pakottaa tekemään toisin kuin tieto käskee, ja että järki on riittävä turva ihmiselle? (Platon)

Sielumme on kuolematon eikä häviä milloinkaan. (Platon)

Vaikea on sen sijaan sanoa, teemmekö kaiken mitä teemme yhdellä ja samalla sielumme puolella vai onko olemassa kolme eri puolta, jotka kukin hoitavat eri tehtävää. Me siis joko yhdellä sielumme puolella opimme, toisella kiivastumme ja kolmannella himoitsemme ravinnosta, sukupuolielämästä ja muusta sentapaisesta saatavia nautintoja, tai toimimme kaikissa näissä tapauksissa koko sielullamme, kun niihin kerran ryhdymme. Tätä on vaikea ratkaista tyydyttävällä tavalla. (Platon)

Mitä tulee siihen sielunosaan jolla me opimme, on päivänselvää että se pyrkii kaikin voimin pääsemään selville totuuden olemuksesta, ja näiden kolmen joukosta se vähiten välittää rahasta ja maineesta. (Platon)

Ken on totisesti rakastanut tietoa ja ajatellut tosia ajatuksia ja harjoittanut itseään niiden parissa, hänen ajatuksensa ovat varmasti kuolemattomia ja jumalallisia siltä osin kuin hän on saanut kosketuksen totuuteen. Sikäli kuin ihmisluonnolle ihmisluonnolle yleensä on mahdollista päästä osalliseksi kuolemattomuudesta, ei häneltä totisesti sitä tule missään suhteessa puuttumaan. Ja koska hän aina on hoivannut ja kasvattanut itsessään asuvaa jumalallista osaa, daimonia, hän on ehdottomasti erittäin onnellinen ihminen, (Platon)

Kaikessa tekemisessä alku on tärkein. (Platon)

Anna, niin saat. (Platon)

Epäoikeudenmukaisuuden korkein aste on teeskennelty oikeudenmukaisuus. (Platon)

Oletko koskaan kuullut kenenkään muuten kuin naurettavin perustein väittävän, että kansan mielen mukainen todella olisi hyvää ja kaunista. (Platon)

Alussa olin ollut täynnä intoa päästä vaikuttamaan valtion asioihin, mutta katsellessani tätä kaikkea ja nähdessäni kaiken olevan luisumassa hajalle päätäni alkoi viimein pyörryttää. Pohdin lakkaamatta, miten näissä asioissa ja koko valtion hallinnossa voitaisiin saada parannus aikaan, ja odotin yhä sopivampaa tilaisuutta ryhtyäkseni toimintaan. (Platon)

Valtiossa on joko filosofien tultava kuninkaiksi tai sitten niiden, joita me nyt sanomme kuninkaiksi ja hallitsijoiksi, on ryhdyttävä toden teolla ja vakavasti harrastamaan filosofiaa niin että poliittinen valta ja filosofia sulautuvat yhteen. (Platon)

Joko filosofeista on tultava valtioidemme kuninkaita tai niiden, joita nykyään kutsutaan kuninkaiksi ja hallitsijoiksi on ryhdyttävä vakavasti harrastamaan filosofiaa, niin että poliittinen valta ja viisaus sulautuvat yhteen. Lisäksi niiden keskinkertaisilla kyvyillä varustettujen ihmisten, jotka nyt tavoittelevat vain jompaakumpaa mainituista, on astuttava syrjään. Muuten ei valtioiden onnettomuuksista tule loppua, ja luulenpa että sama pätee koko ihmiskuntaan. Vasta sitten kun näin tapahtuu, on mahdollista, että kaavailemamme valtio syntyy ja näkee päivänvalon. (Platon)

Kun valtio on täynnä hillittömyyttä ja sairauksia, silloin siinä avataan suuret määrät oikeussaleja ja lääkärien vastaanottohuoneita. (Platon)

Väitämme, että myös jäljittelevä runoilija rakentaa kunkin yksityisen sieluun kehnon valtiojärjestyksen suosimalla sielun järjetöntä osaa, joka ei erota suurempaa pienemmästä vaan pitää samoja asioita milloin suurina milloin pieninä. (Platon)

Se, jonka luonteenlaatu on levollinen ja rauhallinen, tuskin tuntee vuosien painoa, mutta sille, jolla on päinvastaisia ominaisuuksia, ovat nuoruus ja vanhuus yhtä suuria taakkoja. (Platon)

Oikeaa rakastamista on nimittäin juuri se, että itse kulkee tai antaa toisen ohjata itseään alkaen ensimmäisistä kauneuden aisteista kohti tätä viimeistä, askel askeleelta ylöspäin kuin portaita pitkin, yhdestä kahteen ja kahdesta kaikkiin ulkonaisesti kauniisiin ihmisiin ja kauniista ihmisistä taidoissa ilmenevään kauneuteen ja taidoista kauniisiin tietoihin, kunnes hän tavoittaa sen tiedon, joka on tietoa itsestään kauneudesta ja päätyy viimein tajuamaan, mitä kauneus on. (Platon)

Milloin ihminen on Eroksen vallassa, hänen on oltava varuillaan saadakseen itselleen kaiken sen tarjoaman nautinnon sortumatta hillittömyyteen. (Platon)

Vaikka oletkin joutunut toteamaan, että hän ei ole hyvä eikä kaunis, älä silti luule, että hänen on oltava ruma ja paha. (Platon)

Jos ihmiset puhuvat sinusta pahaa, elä niin että kukaan ei usko heitä. (Platon)

Samoin kuin ihminen ei myönnä olevansa itse syypää rikkomuksiinsa ja suuriin onnettomuuksiinsa vaan syyttää muita ja pitää aina itseään viattomana luullen näin tuottavansa sielulleen kunniaa, hän on aivan väärässä, sillä vahinkoa hän sille näin tuottaa. (Platon)

Juuri suhtautuminen sellaisiin ihmisiin, joille on helppo tehdä vääryyttä, paljastaa selvästi, kunnioittaako asianomainen luonnostaan oikeudenmukaisuutta ja vihaako hän vääryyttä todella vai haluaako vain antaa itsestään tällaisen kuvan. (Platon)

Kaikesta mitä ihminen omistaa, juuri sielu auttaa häntä parhaiten välttämään pahaa ja saamaan selville ja ottamaan esiin sen mikä on parasta sekä elämään loppuikänsä yhdessä sen kanssa. (Platon)

Kun järki sekoittuu jaloimpiin aistimuksiin ja ne muodostavat yhden kokonaisuuden, tätä voidaan täydellä syyllä nimittää elävän olennon olemassaolon pelastajaksi. (Platon)

Jos näet jonkun vastahakoisena kuoleman edessä, eikö tämä ole riittävä todiste siitä, ettei hän rakasta viisautta vaan omaa ruumistaan? (Platon)

Jokainen vakava ihminen varoo tarkoin käsittelemästä vakavia aiheita kirjallisessa muodossa ja jättämästä niitä alttiiksi ihmisten pahansuopuudelle ja ymmärtämättömyydelle. Lyhyesti sanoen: jos siis näemme jotain kirjoitettua, joko lainsäätäjän kirjoittamia lakeja tai jotakin muuta, meidän on tajuttava, että se ei ole tekijänsä vakavin työ. (Platon)

Jos minulle selitetään jonkin esineen kauneuden johtuvan sen viehättävästä väristä, muodosta tai musta sellaisesta, käännän tälle puheelle selkäni, sillä se saa minut vain hämmennyksiin. Sen sijaan minä pidän suoran yksinkertaisesti ja ehkä lapsekkaastikin kiinni siitä käsityksestä, ettei esinettä tee kauniiksi mikään muu kuin itse kauneuden läsnäolo tai osallisuus siihen. (Platon)

Koko filosofin elämä on valmistautumista kuolemaan. (Platon)

Jos et koskaan ole ollut palvelija, sinusta ei koskaan voi tulla kehuttavaa isäntää. (Platon)

Huuhtokaamme suolaveden maku kieleltämme käymällä virkistävän tuore keskustelu. (Platon)

Itsensä voittaminen on voitoista ensimmäinen ja paras. (Platon)

Musiikki on kasvattajista paras. Rytmi ja harmonia löytävät tiensä sielun salaisimpiin sopukoihin. (Platon)

Lasten kasvattaminen on elämän kuljettamista soihtuna, jonka ojennamme omalta sukupolvelta seuraavalle. (Platon)

Kaikista villieläimistä poikia on hankalin pitää kurissa. (Platon)

Poikani, olet nuori. Ennen pitkään monet nykyiset käsityksesi muuttuvat päinvastaisiksi. Odota siis siihen asti, ennen kuin rupeat julistamaan mielipiteitäsi suurista ja tärkeistä asioista. (Platon)

Kuolema on jompikumpi näistä kahdesta: joko tyhjyyden kaltainen tila, jossa kuolleella ei ole aistimuksia, tai sitten, kuten sanotaan, siirtyminen: sielu muuttaa täältä toiseen paikkaan. (Platon)

Vaikuttaa siltä, että kaikkeen petolliseen liittyy kyky lumota. (Platon)

Älä pakota lapsia opintojen pariin väkisin, vaan leikin varjolla. Sillä tavoin myös paremmin havaitset lasten synnynnäiset taipumukset. (Platon)

Aristoteles (384-322 eKr.)

Filosofia näyttää tarjoavan hämmästyttäviä nautintoja. (Aristoteles)

Platon on minulle rakas, mutta totuus vieläkin rakkaampi. (Aristoteles)

Ihminen on luonnostaan yhteisössä elävä olento. (Aristoteles)

Ihminen on luonnostaan yhteisöllinen eläin. (Aristoteles)

Ihminen on eläimistä ainoa, joka osaa puhua. (Aristoteles)

Luonto ei tee mitään turhaan. (Aristoteles)

Onnellisuus on täydellinen ja itsessään riittävä hyvä ja se on tekojemme päämäärä. (Aristoteles)

Se, mikä on ominaista jollekin, on luonnostaan sille parasta ja nautinnollisinta. Ihmisille sitä on elämä järjen mukaan, koska järki ennen muuta tekee ihmisen ihmiseksi. Tämä elämä on siis onnellista. (Aristoteles)

On mahdotonta olla hyvä ihminen olematta käytännöllisesti järkevä. (Aristoteles)

Mahdollisuus harjoittaa vapaasti kykyjään on onnen ydin. (Aristoteles)

Keskiväliä edustavaan luonteeseen kuuluu tahdikkuutta. ... Tahdikkaalle on ominaista puhua ja kuunnella sellaista, mikä sopii säädylliselle ja vapaalle ihmiselle. ... Niitä, jotka liiottelevat naurettavuutta, pidetään pelleinä ja vulgaareina. He asettavat naurettavan kaiken muun edelle ja pyrkivät pikemmin herättämään naurua kuin puhumaan tahdikkaasti ja olemaan loukkaamattaniitä, joiden kustannuksella he pilailevat. Niitä taas, jotka eivät sano mitään vitsikästä ja jotka vain suuttuvat vitsailijoille, pidetään tolloina ja jöröinä. (Aristoteles)

Joku voi esimerkiksi pelätä tai olla rohkea tai himoita tai vihastua ... liian paljon tai liian vähän, mikä ei ole hyvä. Mutta tuntea näin oikeina aikoina, oikeissa tilanteissa, oikeita henkilöitä kohtaan, oikeasta syystä ja oikealla tavalla … on tyypillistä hyveelle. (Aristoteles)

Kuka tahansa osaa suuttua. Se on helppoa. Mutta osata olla oikealla tavalla sopivasti vihainen oikeasta asiasta oikealle henkilölle, siinä on taito. (Aristoteles)

Emme tutki hyvettä pelkästään tietääksemme mitä hyve on, vaan tullaksemme hyviksi. (Aristoteles)

Ystävyys on sitä, että kahdessa ruumiissa asuu yksi sielu. (Aristoteles)

Ystävyys on elämän tärkeimpiä asioita. Kukapa tahtoisi elää ystävittä, olkoonkin että hänellä olisi kaikki muu hyvä. (Aristoteles)

Ystävä on toinen itse. (Aristoteles)

Kun onni hymyilee, mitäpä silloin ystävillä tekisi? (Aristoteles)

Ihminen on joko jumala tai eläin. (Aristoteles)

Miehen velvollisuus on hankkia, naisen säilyttää. (Aristoteles)

Kuka tahansa osaa suuttua. Se on helppoa. Mutta osata olla oikealla tavalla sopivasti vihainen oikeasta asiasta oikealle henkilölle, siinä on taito. (Aristoteles)

Onnellisuus riippuu meistä itsestämme. (Aristoteles)

Suurisieluinen ei pienten asioiden takia asetu mielellään alttiiksi vaaroille, koska hän arvostaa harvoja asioita. Mutta suurten asioiden yhteydessä hän uhmaa vaaroja ja on valmis uhraamaan henkensä, koska hän ei pidä elämää elämisen arvoisena millä ehdolla tahansa. (Aristoteles)

Yksinkertainen ja selvä ei tavallisesti tule ensimmäisenä vaan viimeisenä. (Aristoteles)

Vastaus kysymykseen, mikä loppujen lopuksi on oikein, saadaan miehen omasta rinnasta. Luota itseesi. (Aristoteles)

Elämä on paras jättää niin kuin pitopöytä, ei janoisena mutta ei liioin juopuneena. (Aristoteles)

Hyväntekijät ovat kiintyneempiä autettaviinsa kuin ne, jotka ovat avun kohteena. (Aristoteles)

Ihminen on poliittinen eläin. Ja miksi juuri ihminen? Miksei yhtä hyvin mehiläinen tai jokin laumaeläin? Syy on selvä: luonto ei tee mitään tarkoituksetonta ja vain ihmisellä on puhekyky. (Aristoteles)

Hyvin kirjoittaakseen on puhuttava kuin tavalliset ihmiset, mutta ajateltava kuin viisaat. (Aristoteles)

Politiikka on yhteiskunnan pyrkimystä hyvään elämään. (Aristoteles)

Tavaksi vakiintuneesta tulee luonnollista. Näin tapa on jotain luontoon verrattavaa, sillä ero tavan eli 'usein' tapahtuvan ja luonnon eli ' aina' vallitsevan välillä ei ole suuri. (Aristoteles)

Ystävien paljous merkitsee ystävien puutetta. (Aristoteles)

Kaikilla ihmisillä on luontainen pyrkimys tietää. (Aristoteles)

Kaupalla vaurastuminen perustuu vaihtamiseen. On oikein paheksua sitä, sillä se on luonnonvastaista: siinä toimitaan toisen kustannuksella. On perusteltua vastustaa koron ottamista, sillä siinä ansaitaan rahaa sen itsensä avulla, ei sillä, mitä varten se on keksitty. Raha luotiin pelkästään vaihdon välineeksi, mutta koron päämäärä on lisätä rahan määrää. (Aristoteles)

Historia kertoo siitä, mitä on tapahtunut, runous taas siitä, mitä saattaisi tapahtua. Runous on filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia, sillä runous puhuu siitä, mikä on yleispätevää, kun taas historia puhuu yksittäistapauksista. (Aristoteles)

Filosofia on opettanut minut tekemään vapaaehtoisesti sitä, mitä muut tekevät vain totellaakseen lakia. (Aristoteles)

Ne eivät usko kärsivänsä, jotka ajattelevat jo kärsineensä kaiken pahan ja suhtautuvat tulevaisuuteen kylmän tunteettomasti ikään kuin jo kuoliaaksi piestyt. Siksi pelkoa tuntevalla täytyy olla jokin toivo ahdistuksessaan. Tästä on merkkinä se, että pelko saa ihmiset harkitsemaan, eikä kukaan harkitse toivottomassa tilanteessa. (Aristoteles)

Epikuros (341-270 eKr.)

Kuinka voisin ymmärtää hyvää, ellei minulla olisi käsitystä makunautinnoista, rakkauden, musiikin ja kaiken kauneuden ihanista muodoista. (Epikuros)

Ruumistani värisyttää mielihyvän tunne, kun elän vedestä ja leivästä, ja minä halveksin ylellisiä nautintoja, en niiden itsensä vuoksi, vaan niiden haittojen vuoksi, joita niihin liittyy. (Epikuros)

Elämisen taito ja kuolemisen taito ovat sama asia. (Epikuros)

Kuolema ei meitä liikuta. Silloin kun me olemme, ei ole kuolemaa, kun kuolema on, ei ole meitä. (Epikuros)

Kuka tietää, ettei se mitä me kutsumme kuolemaksi olekin elämää, ja ettei elämä olekin kuolemaa. (Epikuros)

Kaikesta, millä viisaus voi lisätä elämän ihanuutta, on ystävyys suurin saavutus. (Epikuros)

Moninaisilta vitsauksilta me pystymme välttymään, mutta kun kuolema tulee, me olemme kaikki seinättömässä talossa. (Epikuros)

Mikään ei riitä sille, jolle riittävä on liian vähän. (Epikuros)

Todellisesta vapaudesta voit nauttia, jos filosofialle itses orjuutat. (Epikuros)

Meidän ei pidä turmella luontoa vaan seurata sitä. (Epikuros)

Joka vähiten odottaa huomiselta, saa siltä eniten. (Epikuros)

On turha rukoilla jumalilta sitä, mihin itsekin pystyy. (Epikuros)

Syntymässä alkaa kuoleminen. (Epikuros)

Kuolema ei ole mitään. Sillä mikä meissä lakkaa olemasta, sitä emme tunne. Ja mitä emme kykene tuntemaan, ei ole meille mitään. (Epikuros)

Kivut voivat opettaa meitä
sietämään paremmin tulevia kipuja. (Epikuros)

Jos jumala toteuttaisi ihmisten toiveet, hyvin pian olisi koko ihmissuku tuhoutunut, sillä aina on ihmisiä jotka haluavat pahaa toisille. (Epikuros)

Monet rikastuneet eivät ole päässeet pahasta, vaan paha on vaihtunut vielä pahempaan. (Epikuros)

Cicero (106-43 eKr.)

Kukaan ei ole niin vanha, ettei usko vuotta elävänsä. (Cicero)

Ihmiset eivät käsitä kuinka suurta tulonlähdettä säästäväisyys merkitsee. (Cicero)

Joka ei tiedä mitä maailmassa on tapahtunut ennen hänen syntymäänsä, pysyy lapsena koko ikänsä. (Cicero)

Hyvin käytetyn elämän muisto on ikuinen. (Cicero)

Mikään ei kuivu nopeammin kuin kyynel. (Cicero)

Mitä enemmän ihminen näet luottaa itseensä ja mitä enemmän hänellä on turvanaan hyvettä ja viisautta, niin ettei hän tarvitse ketään ja että hän katsoo kaiken itseään koskevan olevan omassa vallassaan, sitä pystyvämpi hän on etsimään ystävyyssuhteita ja vaalimaan niitä. (Cicero)

Jos omistat puutarhan ja kirjakokoelman, sinulta ei puutu mitään. (Cicero)

Ei mielipiteen muutos ole häilyvyyttä, jos se perustuu tietoon. (Cicero)

Onnellinen elämä rakentuu mielenrauhasta. (Cicero)

Viha on vihastumista, joka on löytänyt piintyneen uomansa. (Cicero)

Vain siinä olen viisas, että seuraan Luontoa, oppaista parhainta, ja olen sille kuuliainen kuin jumalalle. (Cicero)

Rakastavalle ei mikään ole vaikeaa. (Cicero)

Mikä on luonnollista, on hyvää. Ja onko mitään luonnollisempaa kuin kuolema vanhukselle? (Cicero)

Me kaikki noudatamme lakia voidaksemme olla vapaita. (Cicero)

Kaikille isänmaansa etua ajaneille ja varjelleille on varattu varma pääsy taivaaseen ja ikuinen onni siellä. Koko maailmaa hallitsevalle, kaikkein korkeimmalle jumalalle on mieluisinta se, että ihminen pyrkii muodostamaan oikeudenmukaisuuteen perustuvia yhteisöjä, joita kutsutaan valtioiksi. (Cicero)

Seneca (4 eKr.-65 jKr.)

Meidän on ennen muuta käännettävä mielemme pois kaikesta ulkonaisesta ja suunnattava sen harrastus itseensä. Luottakoon itseensä, iloitkoon itsestään, vetäytyköön mikäli mahdollista pois sille vieraista asioista ja suuntautukoon itseensä, älköön panko pahakseen menetyksiä, vaan tulkitkoon suotuisasti vastoinkäymisetkin. (Seneca)

Mikään asema ei ole niin tuskallinen, ettei tyyni mieli löytäisi siitä jotain lohtua. (Seneca)

Oikein käytetty elämä on kyllin pitkä. (Seneca)

Aloita elämä heti ja laske jokainen päivä erilliseksi elämäksi. (Seneca)

Pienet huolet puhuvat, suuret ovat mykkiä. (Seneca)

Pienet huolet pitävät ääntä, suuret vaikenevat. (Seneca)

Aika parantaa sen mihin järki ei pysty. (Seneca)

Elämä on orjuutta, ellei meillä ole rohkeutta kuolla. (Seneca)

Suuri omaisuus, suuri orjuus. (Seneca)

Elämä kuolemanpelossa on orjuutta. (Seneca)

Ei niin vahvaa varustusta, ettei raha sitä valloita. (Seneca)

Se joka ottaa huomioon vain itsensä ja omat etunsa ei voi elää onnellisena. Sinun on elettävä muille, jos haluat elää itsellesi. (Seneca)

Jokainen voi tulla onnelliseksi, ellei etsi onnea ulkopuoleltaan, vaan itsestään. (Seneca)

Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niihin jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat. (Seneca)

Tulessa kulta koetellaan, vastoinkäymisissä vahva ihminen. (Seneca)

Ihminen, joka on tottunut voittamaan surunsa, kantaa onnettomuuksiaan kuin seppeleitä otsallaan. (Seneca)

Orjuus kahlehtii harvoja, useimmat kahlitsevat itse itsensä. (Seneca)

Usko minua, tosi ilo on vakava asia. (Seneca)

Mitäpä hyödyttää omistaa mitään hyvää, ellei ole ystävää, jonka kanssa voisi sen jakaa. (Seneca)

Pahuus itse juo suurimman osan omasta myrkystään. (Seneca)

Raha ei ole tehnyt vielä ketään rikkaaksi. (Seneca)

Köyhä ei ole se jolla on vähän vaan se joka toivoo enemmän. (Seneca)

Ne mitä pidettiin ennen paheina ovat nyt tapoja. (Seneca)

Aralle kerjääjälle ei mitään anneta. (Seneca)

Tee työtä kuin eläisit ikuisesti. Rakasta kuin kuolisit tänään. (Seneca)

Onnella ei ole kukaan viisastunut. (Seneca)

Mikään ei ole onnettomampaa ja typerämpää kuin ennenaikainen pelko. (Seneca)

Vaihtelevan ja myrskyisen elämämme ainoa satama on tämä: että halveksit sattumia, seisot lujana, valmiina ottamaan vastaan kohtalon iskut suoraan rintaasi, ettet piileskele etkä käänny selin. (Seneca)

Sano itsellesi aina silloin kun käy toisin kuin olet otaksunut: "Jumalat ovat päättäneet asian paremmin." (Seneca)

Kaikkea saattaa tapahtua. (Seneca)

Ihminen nauttii toisen ihmisen raunioittamisesta. (Seneca)

Vihattu hallinto ei pysy pitkään pystyssä. (Seneca)

Vapaus merkitsee kykyä kohottautua vääryyden yläpuolelle. (Seneca)

Vihaamme niitä, joita olemme loukanneet. (Seneca)

Viisauteni on kasvanut kärsimysten kautta. (Seneca)

Mitä loistavampi liekki, sitä pikemmin se palaa loppuun. (Seneca)

Myös matalasta mökistä voi astua esiin suurmies. (Seneca)

Kaikki taide on luonnon jäljittelyä. (Seneca)

Pikkurikollisia rangaistaan, suuret rosvot kulkevat kunniasaatossa. (Seneca)

Rikokset palaavat usein tekijänsä luo. (Seneca)

Epiktetos (n. 50-138)

Mitä, etkö sitten tiedä, että kaiken inhimillisen pahan alku, kaiken pelon ja raadollisuuden alku, ei ole kuolema vaan pikemminkin kuoleman pelko? (Epiktetos)

Vapauteen vie vain yksi tie: olla välittämättä siitä mikä ei ole vallassamme. (Epiktetos)

Älä etsi hyvyyttä ulkopuoleltasi; etsi sisimmästäsi, sillä muualta et sitä löydä. (Epiktetos)

Älä vaadi, että asiat tapahtuvat niin kuin sinä toivot, vaan toivo niiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat. Silloin elämässäsi vallitsee rauha. (Epiktetos)

Ei onni rakennu saamisesta eikä omistamisesta, vaan siitä, ettei sinulla ole mitään mielihaluja, sillä onni on vapautta. (Epiktetos)

Jos haluat tehdä jotain, tee siitä itsellesi tapa; jos taas tunnet johonkin haluttomuutta, älä tee sitä. (Epiktetos)

Meidän ei pidä kiinnittää laivaamme yhden ankkurin varaan, eikä elämäämme yhden toivon varaan. (Epiktetos)

Voiko vapaus olla muuta kuin oikeutta elää toivomallamme tavalla? (Epiktetos)

Marcus Aurelius (121-180)

Ihmiselle ei koskaan tapahdu mitään, mitä hän ei luontonsa puolesta kykenisi kestämään. (Marcus Aurelius)

Ei mistään voi löytää niin hiljaista ja tyventä rauhan satamaa kuin omasta sielustaan. (Marcus Aurelius)

Älä harmittele mielessäsi asioiden kulkua, eivät ne piittaa sinun harmitteluistasi. Kuinka naurettavaa ja turhaa onkaan hämmästellä mitään mitä elämässä voi tapahtua. (Marcus Aurelius)

Kaiken, mitä tulevaisuudessa toivoisit saavasi, voit omistaa jo nyt, kunhan et itse ole esteenä. (Marcus Aurelius)

Kaikki on vain siten kuin me sen ajattelemme. Pyyhkäise mielestäsi ajatus, että olet harmistunut, ja huomaat harmin tunteen katoavan. (Marcus Aurelius)

Lakkaa jauhamasta kysymystä siitä, minkälainen hyvän ihmisen tulisi olla. Ryhdy hyväksi! (Marcus Aurelius)

Augustinus (354-430)

Sinä loit meidät itseäsi varten ja levoton on sydämemme, kunnes löytää levon Sinussa. (Augustinus)

Vaikka filosofit pitävät järjen kykyä hallita haluja ja intohimoja hyveenä, ne ovat paheita pikemmin kuin hyveitä niin kauan kun niillä ei ole yhteyttä Jumalaan. (Augustinus)

Uskon, jotta ymmärtäisin; ja ymmärrän, jotta uskoisin. (Augustinus)

Sinun tulee aina olla tyytymätön siihen mitä olet; vain siten voit tulla siksi, mitä et ole. (Augustinus)

Erehtyminen on inhimillistä, erheeseen takertuminen pirullista. (Augustinus)

Mitä muuta ovat kuningaskunnat ilman oikeudenmukaisuutta kuin suuria rosvokoplia? Mitä muuta ovat rosvokoplat kuin pieniä kuningaskuntia? (Augustinus)

Oppimisessa on vapaa uteliaisuus tehokkaampaa kuin hirveä pakko. (Augustinus)

Rakkauden mitta on rakastaa vailla mittaa. (Augustinus)

Parempi ystävä, jonka arvostelu parantaa kuin se, joka voitelee pääsi imartelulla. (Augustinus)

Anna minulle, Jumala, siveyttä ja itsehillintää,
mutta älä ihan vielä. (Augustinus)

Rakasta ja tee mitä tahdot. (Augustinus)

Mitä sitten on aika? Tiedän hyvin, mitä se on - edellyttäen, ettei kukaan kysy sitä minulta. Mutta jos minulta kysytään ja minä yritän selittää, menen ymmälle (...) (Augustinus)

Se on siten oma mieleni, joka mittaa ajan. Minä en voi sallia mieleni väittävän, että aika olisi jotain objektiivista. En voi sallia sen lannistavan itseäni kaikkien niiden huomioiden ja vaikutelmien vuoksi, joita sinne on säilöytynyt. Sanon, että mittaan aikaa mielessäni. Sillä kaikki, mitä tapahtuu, jättää sinne vaikutelman, ja tämä vaikutelma säilyy senkin jälkeen, kun asia itsessään on hävinnyt. Se on vaikutelma, jota mittaan, koska se on yhä läsnä - ei asia itse, joka vain jättää vaikutelman ja sitten häviää menneisyyteen. Kun mittaan aikaa, se on tämä vaikutelma, jota mittaan. Siten joko tämä on, mitä aika on, tai sitten en mittaa aikaa ollenkaan. Kun mittaamme hiljaisuutta ja sanomme, että määrätty hiljaisuusjakso on kestänyt määrätyn äänijakson, niin miten mittaamme äänen? Emmekö mittaa sitä mentaalisesti aivan kuin aktuaalisesti kuulisimme sen ja pysty siten arvioimaan hiljaisuusjaksojen kestoja? (Augustinus)

Sinun vuotesi eivät mene eivätkä tule. Meidän vuotemme sen sijaan menevät ja tulevat, tulevat kerran kaikki. Sinun vuotesi ovat kaikki paikallaan, koska ne ovat jotakin pysyväistä. ... Sinun vuotesi ovat yksi päivä ja Sinun päivistäsi ei sanota joka päivä vaan tänään. (Augustinus)

Boethius (n. 475-524)

Paras käytettävissämme oleva terveytesi sytyke on todenmukainen käsitys maailman hallinnosta, se että uskot sen saavan selityksensä jumalaisesta järjestä eikä suinkaan sattumanvaraisista tapahtumista. Älä siis pelkää; jos tästä pienenpienestä kipinästä sinun elämänvoimasi hehkuu jälleen. Mutta vielä ei ole vahvojen lääkkeiden aika. Ihmismieli on tunnetusti sellainen, että kun se menettää oikeat käsitykset, sen on pakko omaksua väärät; näistä jälkimmäisistä nousee sitten mielenhämmennyksen sumu peittämään tuota oikeaa katsantoa. Koetan hetkisen vähentää tuota sumua hellävaraisin ja kohtuullisin lievennyskeinoin, niin että petollisten mielikuvien aiheuttama pimeys poistuisi ja sinä pystyisit tunnistamaan totuuden hehkuvan valon. (Boethius)

Kuka pystyy asettamaan lait rakastavaisille? Rakkaus säätää lakinsa itse. (Boethius)

Että oli onnellinen, on Kohtalon vitsauksista viheliäisin onnettomuuden laji. (Boethius)

Kun eläimet riiputtavat päätään, meille ihmisille on suotu tilaisuus katsoa tähtiin. (Boethius)

Anselm Canterburylainen (1033-1109)

Vain se, joka tahtoo tehdä sitä, mitä pitäisi tehdä, tekee oikein. (Anselm Canterburylainen)

Oikeamielisyys on siis tahdon oikean asenteen säilyttämistä sen itsensä takia. (Anselm Canterburylainen)

Totisesti, Herra, sinä asut valkeudessa, johon yksikään ihminen ei taida tulla. Sillä totisesti mikään ei pysty tunkeutumaan siihen ja katselemaan sinua siellä. Totisesti en voi nähdä tätä valoa, sillä se on minulle liian suuri. Kuitenkin näen sen kautta kaiken, mitä näen, niin kuin heikko silmä näkee kaiken näkemänsä auringon valossa, vaikkakaan ei pysty katsomaan itse aurinkoon. Ymmärrykseni ei saata ottaa vastaan tuota valoa, se on liian kirkas, en saata käsittää sitä, eikä sieluni silmä kärsi katsoa kauan sitä kohti. (Anselm Canterburylainen)

Herra, joka lahjoitat uskolle ymmärryksen, suo minun ymmärtää siinä määrin kuin katsot hyväksi, että sinä olet todella olemassa, niin kuin me uskomme sinun olevan, ja että sinä olet se, minkä me uskomme sinun olevan. Mehän uskomme, että sinä olet jotain, mitä suurempaa ei voida ajatella. Vai voisiko olla, että mitään tällaista ei olisi olemassa, koska tyhmä sanoo sydämessään: "Ei ole Jumalaa." Mutta kun tyhmä kuulee nämä sanani "jotain, mitä suurempaa ei voida ajatella", hänkin varmasti ymmärtää sen, mitä kuulee, ja se, mitä hän ymmärtää, on silloin hänen ymmärryksessään (in intellectu), vaikka hän ei ymmärrä sen olevan olemassa (in re).
Toista on, jos meillä on jotain ajatuksissamme, ja toista jos ymmärrämme sen olevan olemassa. Niinpä kun maalari edeltä käsin mieltää sen, mitä hän aikoo maalata, hänellä on jo kuva mielessään, mutta hän ei vielä katso sen olevan olemassa, koska ei ole vielä maalannut sitä. Mutta kun hän on saanut maalauksensa valmiiksi, hänellä on se ymmärryksessään ja hän ymmärtää sen myös olevan olemassa, sillä hän on tehnyt sen. Niinpä tyhmänkin on myönnettävä, että jotain, mitä suurempaa ei voida ajatella, on hän hänen ymmärryksessään, sillä hän ymmärtää kuulemansa sanat, ja kaikki mitä ymmärretään, on olemassa ymmärryksessä.
Mutta varmastikaan se, mitä suurempaa ei voida ajatella, ei voi olla olemassa yksinomaan ymmärryksessä. Sillä jos se olisi yksin ymmärryksessä, voitaisiin ajatella myös, että se voisi olla olemassa todellisuudessakin, ja tällainen oleminen olisi suurempaa. Jos siis se, mitä suurempaa ei voida ajatella, olisi olemassa vain ymmärryksessä, silloin se (mitä suurempaa ei voida ajatella) olisi jotain jota suurempaa voidaan ajatella. Mutta tämä on mahdottomuus. Näin ei siis voi olla epäilystäkään siitä, että jotain, jota suurempaa ei voida ajatella, on olemassa sekä ymmärryksessä että todellisuudessa. (Anselm Canterburylainen)

Abelard (1079-1142)

Ymmärrän jotta uskoisin. (Pierre Abelard)

Teillä on sisällänne elävän veden pohjasuoni, alati pulppuava lähde, älyn ja järjen virta ... . (Pierre Abelard)

Me sanomme hyvää tarkoitusta itsessään oikeaksi, mutta teko on hyvä - ei siksi että se sisältää jotain hyvää vaan - siksi että se on tehty hyvässä tarkoituksessa. Sama teko saattaa tulla tehdyksi saman ihmisen toimesta eri aikoina. Mutta riippuen hänen erilaisista tarkoituksistaan tuo teko voi olla yhtenä ajankohtana hyvä, toisena paha. (Pierre Abelard)

Synti ei ole naisen haluamisessa, vaan haluun suostumisessa. (Pierre Abelard)

Bernard Clairvauxlainen (1090-1153)

On luonnonlaki, että ihminen arvostaa enemmän sitä mitä hänellä ei ole kuin sitä mitä hänellä on; niinpä hän halveksii omaansa ja kaipaa aina jotain muuta. (Bernard Clairvauxlainen)

On onnettomuus syntyä, rangaistus elää, tukalaa kuolla. (Bernard Clairvauxlainen)

Ei pitäisi esittää mielipiteitään köyhyydestä, ellei itse ole köyhä. (Bernard Clairvauxlainen)

Löydät jotain suurempaa metsistä kuin kirjoista. Puut ja kivet opettavat sinulle sen, mitä et voi koskaan mestareilta oppia. (Bernard Clairvauxlainen)

Tuomas Akvinolainen (n. 1225-1274)

Ihmistä ei sanota hyväksi siksi, että hänellä on hyvä äly vaan siksi, että hänellä on hyvä tahto. (Tuomas Akvinolainen)

Armo ei tosiaankaan hävitä luontoa, vaan täydentää sitä. (Tuomas Akvinolainen)

Luonnollinen halu ei voi olla turha, koska luonto ei tee mitään turhaan. Mutta luonnon halu olisi turha, ellei se koskaan toteutuisi. Siksi ihmisen luonnollinen halu voi toteutua. Mutta ei tässä elämässä, kuten olemme osoittaneet. Siksi ihmisen täydellinen onnellisuus on tämän elämän jälkeen. (Tuomas Akvinolainen)

Paha on hyvän poissaoloa. (Tuomas Akvinolainen)

Koska Jumalan on huolehdittava universaalisesti kaikesta olevasta, hänen kaitselmukseensa kuuluu tiettyjen puutteiden salliminen yksityisissä vaikutuksissa, ettei maailman täydellisyys estyisi. Sillä jos kaikki paha estettäisiin maailmassa, siitä puuttuisi paljon hyvää. Leijona lakkaisi elämästä, ellei olisi eläinten surmaamista, eikä olisi marttyyrien kärsivällisyyttä, ellei olisi tyrannimaista vainoa. (Tuomas Akvinolainen)

Kokonaisuuden täydellisyyteen tarvitaan erilaisia olemisen tasoja, joista monet saavat siinä alhaisimman ja monet korkeimman paikan. Ja jotta tämä asteittainen moninaisuus säilyisi, Jumala sallii jonkin pahan tapahtua, ettei paljon hyvää häviäisi. Ja näin koko ihmissukuakin on tarkasteltava kokonaisuutena samoin kuin universumin kokonaisuutta. Jumala tahtoi, että monet ihmisten joukosta saavat osakseen hänen armeliaisuutensa, ja nämä hän on säästänyt ja ennalta määrännyt elämään. Mutta toisten pitää saada osakseen hänen oikeudenmukaisuutensa ja heidät hän hylkää, heidät annetaan rangaistaviksi. (Tuomas Akvinolainen)

Emme voi tietää, mitä Jumala on vaan mitä hän ei ole. (Tuomas Akvinolainen)

Laki voi olla epäoikeudenmukainen silloin, kun se on vastoin jumalallista lakia; esimerkiksi tyrannin lait jotka edistävät epäjumalanpalvelusta tai mitä tahansa jumalallisen lain vastaista. Sellaista lakia ei tule missään nimessä totella. (Tuomas Akvinolainen)

Olen yhden kirjan mies. (Tuomas Akvinolainen)

Machiavelli (1469-1527)

Jotta vapaa tahtomme ei kuitenkaan olisi näin tullut todistetuksi olemattomiin, väitän mahdolliseksi, että kohtalo säätelee vain puolet teoistamme ja jättää meidän itsemme määrättäväksi toisen puolen tai ehkä hieman vähemmän. (Niccolò Machiavelli)

Ihmisten voidaan nähdä menettelevän eri tavoin, kun he pyrkivät itselleen asettamiinsa tavoitteisiin, kunniaan ja rikkauteen. Toinen toimii varovaisesti, toinen siekailematta, toinen käyttää väkivaltaa, toinen viekkautta, toinen on kärsivällinen ja toinen aivan hänen vastakohtansa, ja kaikki voivat näillä eri tavoilla päästä päämääräänsä. Voidaan myös nähdä, kuinka kahdesta varovaisesta miehestä toinen pääsee pyrkimäänsä, toinen ei. Samoin voi kaksi eri tavoin toimivaa, vaikkapa varovainen ja siekailematon, menestyä aivan yhtä hyvin. Tämä ei johdu muusta kuin olosuhteista, jotka joko suosivat heidän toimiaan tai ovat niitä vastaan. (Niccolò Machiavelli)

Yhteenvetona voin siis todeta, että suhdanteiden vaihdellessa mutta ihmisen tarpoessa sinnikkästi yhtä ja samaa tietä ihmisten on hyvä olla niin kauan kuin suhdanteet ja heidän menettelytapansa käyvät yksiin. Mutta kun näiden välille syntyy ristiriita, heidän menestyksensä aika on ohi. (Niccolò Machiavelli)

On siis otettava huomioon, että ruhtinas, ja uusi ruhtinas eritoten, ei voi noudattaa kaikkia niitä hyveitä, jotka tuottavat ihmisille hyvän maineen. Jotta hän voisi säilyttää asemansa, hänen on useinkin pakko toimia vastoin uskollisuuden, armeliaisuuden, inhimillisyyden ja uskonnon lakeja. (Niccolò Machiavelli)

Ihmiset kostavat vain pieniä ja mitättömiä loukkauksia, suuret tekevät heidät kykenemättömiksi kostamaan. (Niccolo Machiavelli)

Jos ihminen pyrkii aina tekemään oikein, hän jää väistämättä tappiolle väärintekijöiden sankassa joukossa. (Niccolo Machiavelli)

Ihmiset unohtavat helpommin isän kuoleman kuin perinnön menetyksen. (Niccolo Machiavelli)

Olet yhtä ylistetty voititpa vihollisen petoksella tai voimalla. (Niccolò Machiavelli)

Ihmiselle on ominaista tulla yhtä riippuvaiseksi avusta, jota antaa kuin siitä minkä vastaanottaa. (Niccolò Machiavelli)

Huijari löytää aina niitä, jotka antautuvat huijattaviksi. (Niccolò Machiavelli)

Lähes aina ihmiset kulkevat toisten tasaisiksi tallaamia polkuja edetessään muita jäljitellen. (Niccolò Machiavelli)

Vihan nostattavat yhtälailla hyvät kuin pahat tekosi. (Niccolò Machiavelli)

Erasmus Rotterdamilainen (n. 1469-1536)

Onko olemassa houkkamaisempia houkkia kuin ne jotka kristillisen hurskauden tulinen hehku on täysin vallannut; he tuhlaavat omaisuutensa, eivät piittaa loukkauksista, alistuvat petkutettaviksi, eivät erota ystäviä vihollisista; hyvinvointi on heille kauhistus, paasto, valvominen, itku, suru ja piina ilon lähde; elämä yököttää heitä, yksin kuolema on kiehtova. (Erasmus Rotterdamilainen)

Onko mikään hölmömpää kuin kansan suosion kalastelu lahjuksia jakamalla, kuin lukemattomien narrien imartelu tai heidän hyvähuutojensa imelä tavoittelu, kuin itsensä kannattaminen riemukulussa läpi kaupungin tai asettuminen torille seisomaan, rahvaan töllistellessä kuvapatsaaksi! (Erasmus Rotterdamilainen)

Oli miten oli, te saatte kuitenkin kiittää tyhmyyttä elämänne monista oivallisista eduista; voitte esimerkiksi nauttia muiden tyhmyydestä, ja sehän on maailman suurimpia ilonaiheita. (Erasmus Rotterdamilainen)

Mitä vanhemmaksi mies tulee, sitä lapsellisemmaksi hän muuttuu, kunnes hän viimein erkanee tästä maailmasta lapsen tavoin, tietämättä mitään elämän raskaudesta tai kuoleman tulosta. (Erasmus Rotterdamilainen)

Naisilla on etunaan kauneutensa, jonka he voivat täydellä syyllä lukea tärkeimmäksi kaikista, sillä sen suloisella tyrannialla he hallitsevat julmintakin tyrannia. (Erasmus Rotterdamilainen)

Sanokaa minulle, voiko sellainen ihminen, joka vihaa itseään, rakastaa toista. Voiko itsensä kanssa riitelevä ihminen sietää toista? Voiko kukaan, joka kokee oman minänsä harmillisena ja vaivalloisena, tuottaa toiselle nautinnon iloa? Vain narri, joka on vielä narrimaisempi kuin Narrius, voi vastata myöntävästi. (Erasmus Rotterdamilainen)

Vihaan ihmisiä, jotka muistavat kuulemansa. (Erasmus Rotterdamilainen)

Montaigne (1533-1592)

On menetyksiä jotka ovat menestyksiä voitokkaampia. (Michel de Montaigne)

Ihminen joka pelkää kärsimystä, kärsii jo siitä mitä pelkää. (Michel de Montaigne)

Filosofointi on kuolemisen opiskelua. (Michel de Montaigne)

Maailma on ikuinen keinulauta. (Michel de Montaigne)

Kaiken kaikkiaan: ihminen ei koskaan puhu itsestään ilman haittaa. Hänen itsesyytöksiään aina uskotaan, hänen itsekehuunsa ei koskaan. (Michel de Montaigne)

Perheen hoitaminen ei oikeastaan tuota sen vähemmän huolta kuin kokonaisen valtion hoitaminen. (Michel de Montaigne)

Kesken myötätunnon meidät yllättää hiukkanen katkeransuloista ja pahansuopaa halua nähdä muiden kärsivän. (Michel de Montaigne)

Sokean naisen ja kuuron miehen kesken luulisi syntyvän oivan avioliiton. (Michel de Montaigne)

Minä puhun totta, en niin paljon kuin kernaasti soisin, mutta niin paljon kuin uskallan. Ja minä uskallan aina vähän enemmän mitä vanhemmaksi tulen. (Michel de Montaigne)

Vanhuus tekee enemmän kurttuja älyymme kuin kasvoihimme. (Michel de Montaigne)

Usein luulee heittäneensä huolet kun on vain vaihtanut niitä. (Michel de Montaigne)

On paljon helpompaa ja mukavampaa seurata kuin olla tiennäyttäjä. (Michel de Montaigne)

Jos emme yllä jonkin asian tasolle, voimme aina kostaa heittämällä siitä herjaa. (Michel de Montaigne)

Kaiken filosofian pohjalla on ihmettely; kysymykset vievät sitä eteenpäin; välinpitämättömyys merkitsee filosofian loppua. (Michel de Montaigne)

Ihminen ei usko mihinkään niin lujasti kuin sellaiseen, mistä tietää vähiten. (Michel de Montaigne)

Filosofian harjoittaminen on epäilemistä. (Michel de Montaigne)

Kuinka monet asiat kelpasivat meille vielä eilen uskonkappaleiksi, vaikka tänään pidämme niitä pelkkinä tarinoina. (Michel de Montaigne)

En puhu totuuksia niin paljon kuin voin, vaan siinä määrin kuin rohkenen. (Michel de Montaigne)

Tärkein asia maailmassa ihmiselle on tietää kuinka elää itsenäisenä. (Michel de Montaigne)

Avioliittoa voi verrata lintuhäkkiin: ulkopuolelta kaivataan sisään, sisältä tahdotaan ulos. (Michel de Montaigne)