Perustietoa luustosta

Ihmisen tukirangan muodostavat luut, nivelet ja rustot. Luiden liitoskohdassa on nivel, jossa nivelsiteet ja muut tukikudokset yhdistävät luut toisiinsa. Luiden päitä verhoaa nivelrusto. Rustoa on lisäksi muun muassa nenässä ja korvalehdissä. Lihakset kiinnittyvät luuhun nivelten yli jänteiden avulla.

Luuston osuus kehon painosta on alle 10%. Luusto suojaa sisäelimiä, kuten sydäntä, keuhkoja ja aivoja. Luusto määrää pitkälti ruumiinmuotomme yhdessä lihasten kanssa. Luuston rakenteen suhteen osa ihmisistä on vankkarakenteisia, toiset taas ovat hennompia. Aikuisen ihmisen kehossa on kaikkiaan noin 206 luuta. Suurin ihmisen luista on reisiluu ja pienin korvan sisällä oleva kuuloluu (jalustin). Luusto on elin, joka erittää hormonin kaltaisia aineita ja vastaa muiden kudosten erittämille hormoneille.

Luukudoksen rakenne vaihtelee luuston eri osissa. Pitkien luiden varsiosat ja luiden pintaosat ovat kuoriluuta. Kuoriluu on kovaa, sillä sen rakenneosat ovat tiiviisti ja säännöllisesti järjestäytyneet. Luiden päät, pienten luiden sisäosat ja nikamat ovat pääasiassa hohkaluuta (75 %). Hohkaluun rakenne on pesusienimäinen, minkä vuoksi se on kestävyydeltään kuoriluuta heikompaa.

Luusto on elävää kudosta, joka sisältää soluja, verisuonia ja hermoja. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luun hajottajasolut eli osteoklastit "syövät" luuhun kuopan ja luun muodostajasolut eli osteoblastit rakentavat uutta luuta hajonneen tilalle. Vuodessa luukudosta hajoaa noin 5-10 %, josta voi laskea luuston uusiutuvan kokonaan joka 10. vuosi!

Luuston elinkaari

Lapsilla ja nuorilla luun uusiutuminen on tehokasta, koska luun muodostus on nopeampaa kuin luun hajoaminen. Kasvun aikana luukudoksen määrä lisääntyy ja luu sekä pitenee että paksuuntuu. Varsinaisen pituuskasvun päättymisen jälkeenkin luu voi vielä paksuuntua ja vahvistua sen mineraalimäärän lisääntyessä. Suurin luun määrä eli luun huippumassa saavutetaan 20 ikävuoden vaiheilla. Tämä on ns. luustopankki, jota syödään elinvuosien karttuessa.

Aikuisilla luun hajoaminen ja muodostuminen ovat normaalisti tasapainossa, ja luukudoksen määrä pysyy samana ilman osteoporoosille altistavia riskitekijöitä. Noin 50 ikävuoden vaiheilla luun hajoaminen vähitellen kiihtyy luun muodostumista nopeammaksi, ja luukudoksen määrä alkaa vähentyä. Naisilla vaihdevuodet kiihdyttävät luun hajoamista 3-5 vuodeksi eteenpäin, jonka jälkeen luun hajoaminen jälleen hidastuu. Vaihdevuosien aikana naiset saattavat menettää luukudoksestaan jopa 5 % vuosittain. Miehillä vastaavaa nopean hajoamisen vaihetta ei ole, vaan luun määrän väheneminen iän myötä on tasaisempaa ja hitaampaa kuin naisilla.

Luun määräLuun määrää säätelevät perintötekijät, sukupuoli, ravinto, liikunta ja hormonit. Perintötekijät ovat kuin arkkitehdin rakennuspiirustukset, jotka sisältävät ohjeen luun huippumassan muodostumisesta eli määräävät luustolle enimmäishuippumäärän. Luun kasvaminen huippumääräänsä edellyttää tärkeiden rakennusaineiden eli kalsiumin ja D-vitamiinin riittävää saantia ravinnosta sekä säännöllistä luustoa kuormittavaa liikuntaa. Hormonit määräävät luun rakentumista kasvuiässä sekä säätelevät luun aineenvaihduntaa myöhemmällä iällä.

 

 

 

iso_Luustoterveyden kulmakivet 2015-page-001_1.jpg