Egyptiläisen taiteen museoissa ja kokoelmissa on runsaasti veistoksia, jotka esittävät seisovia, istuvia tai kyykyssä olevia ihmisiä ja jotka muodostavat kuninkaiden ja jumalten veistoksista erillisen ryhmän. Näitä ns. yksityisveistoksia oli vanhassa valtakunnassa lähes kaikissa haudoissa. Myöhempien aikojen veistokset ovat peräisin lähinnä temppeleistä, muinaisten Egyptin uusimmilla ajanjaksoilla lähes yksinomaan niistä. Esihistorialliselta ajalta säilyneet harvat, etupäässä norsunluusta ja fajanssista tehdyt pienoisveistokset ovat lähtöisin sekä pyhistä paikoista että haudoista. Kaikissa tapauksissa ei ole varmaa, esittääkö tällainen veistos hallitsijaa, jumalaa vai yksityishenkilöä. Sama koskee vielä harvinaisempia thiniittiajan[1] kivi – ja puuveistoksia, joskaan siitä ei ole varmoja todisteita. Yksityishenkilöiden hautapatsaiden perinne alkoi vasta kolmannen dynastian aikana. Aluksi näitä veistoksia oli prinssien ja korkeimpien arvohenkilöiden haudoissa vanhan pääkaupungin Memfiin nekropoleissa, toisin sanoen ennen kaikkea Sakkarassa ja Gizassa.