AGRIPPA MENENIUKSEN KERTOMUS LIVIUKSEN MUKAAN

>> Hänet Agrippa Menenius ) päästettiin leiriin, ja siellä hänen sanotaan vain kertoneen seuraavan tarinan karuun entisaikaiseen tyyliin: Siihen aikaan, jolloin ihmisruumiin  eri osien kesken ei vallinnut yksimielisyys niin kuin nyt vaan kullakin jäsenellä oli omat mielipiteensä  ja oma äänensä, muut ruumiinosat närkästyivät siitä että niiden piti omalla työllään, vaivannäöllään  ja huolenpidollaan hankkia  kaikki vatsaa varten, kun taas vatsa kaiken keskellä vain toimettomana nautti sille tarjottuja herkkuja. Ne liittoutuivat keskenään ja päättivät, että kädet eivät enää veisi ruokaa suuhun, suu ei ottanut ruokaa vastaan eivätkä hampaat hienontaisivat sitä. Vihoissaan ne aikoivat nujertaa vatsaan nälällä, mutta samalla itse jäsenetkin ja koko ruumis näivettyivät surkeasti. Siitä ne näkivät, että vatsallakin oli oma vaativa tehtävänsä ja että se ravitsi  yhtä paljon kuin otti vastaan ravintoa: se lähetti ruumiin kaikkiin osiin tuota ruoansulatuksen yhteydessä valmistunutta ainetta, joka suoniin tasaisesti jakautuneena antaa meille elämän ja voiman, nimittäin verta. – Osoittamalla näin vertauksen avulla, kuinka plebeijien viha patriiseja kohtaan oli verrattavissa ruumiin sisäiseen kapinaan, hän sai väkijoukon mielen muuttumaan. >>