Elämäni ja kotisivut

Luteet ja typpyluteet

Lauantai 8.2.2020 klo 6.45


LUTIKKA 

5-6 mm. Lutikkaa luullaan usein täiksi, mutta kyseessä on lyhytsiipinen verenimijälude. Se on punaruskea, leveäsoikea ja paperinohut; veriaterian jälkeen pulleampi. Koiras on naarasta solakampi ja sillä on terävämpi takaruumiin kärki. Lutikat viihtyvät erityisesti vanhoissa rakennuksissa, ja ne piilottelevat päivisin lautojen raoissa, tapettien ja listojen alla tai muissa ahtaissa paikoissa. Ne liikkuvat yöllä ja imevät verta ihmisistä ja kotieläimistä. Aikuinen lutikka voi imeä kymmenessä minuutissa seitsemän kertaa oman painonsa verran verta. Nymfit luovat nahkansa seitsemän kertaa ennen kuin ne ovat sukukypsiä ja tarvitsevat yhden veriaterian jokaista kehitysvaihetta kohden. Lutikka on alun perin lepakoiden loinen ja vaatii tasaista ja kuivaa lämpötilaa. Se on harvinaistunut viime aikoina, mutta tavataan vielä koko maassa.

lutikka_1.jpg

Avainsanat: Valmiit jutut, pikkuötökät talossa ja puutarhassa