Esihistoriallisen ajan runsaat tulvat laantuivat vähitellen vanhan valtakunnan aikana. Ensimmäisellä välikaudella kirjoitetuissa teksteissä kerrotaan katastrofaalisista nälänhädistä. Jokiveden käytön tehostamiseksi ranta-alueille kaivettiin kanavia, joihin virrannut vesi johdettiin maavalleilla suojattuihin altaisiin. Kun joenpinta tulvan päättyessä laski, altaat avattiin vähitellen. Lääninruhtinas valvoi näitä kastelutoimia, joissa mittapuuna oi Niilin pinnan korkeusmittarien (nilometri) osoittamat lukemat. Kastelun voimaperäistämisellä saatiin käyttöön uutta pelto- ja muuta hyötymaata ja voitiin lisätä maataloustuotantoa.