On kieltämättä hyvin järkyttävää kuulla, että itse tai oma lapsi joutuu elämään sellaisen sairauden kanssa, joka tulee tekemään elämästä hankalan. Toki jotkut lapset paranevat joistakin allergioista, ja tulevaisuudessa allergioita voidaan ehkä parantaa, mutta juuri nyt ongelman kanssa on kyettävä elämään. On annettava  itselleen aikaa käsitellä sitä.

Aluksi tulee surullinen vaihe, joka on täynnä odottamattomia mielitekoja kaipaamiaan ruokia kohtaan. Tulee ”miksi juuri minä?”-kausi, joka palaa aika ajoin takaisin. Jos omistaa läheisen ystävän, jolle puhua asiasta, hyvä – mutta se on syytä korvata hänelle myöhemmin. Todellisiin  huolenaiheisiin tulee etsiä luotettavaa  asiantuntijatietoa ja välttää hyvää tarkoittavia amatöörejä.

Älä syytä itseäsi omasta tai lapsesi allergiasta. Se ei ole kenenkään vika; olet vain geenien, ympäristön ha huonon onnen uhri. Ei koskaan kannata jäädä kiinni asioihin, joita ei voi muuttaa, varsinkin jos ne ovat jo tapahtuneet tai niihin ei voi mitenkään vaikuttaa. Älä myöskään tuhlaa aikaa kahlaamalla lehdistä tai internetistä läpi kilpailevia  teorioita allergioiden syistä. Nyt kannattaa keskittyä kääntämään  asiat parhain päin.

On vaikea hyväksyä se, mitä ei voi muuttaa, mutta se on ensimmäinen  askel kohti tulevaisuutta ilman tiettyjä ruoka-aineita. Sinun ei tarvitse jäädä ilman rakastamiasi ruokia, mutta ensin on pidettävä pää kylmänä ja tunnistettava kaikki uhkaavat  tilanteet, joihin joutuu. On opittava puhumaan uskottavasti aiheesta, joka on täynnä  tunteita ja epäilyjä ja vastaamaan tiedusteluihin vakuuttavilla lääketieteellisillä yksityiskohdilla. Älä huoli, opit kyllä. Se, miten asiat ilmenee, on myös tärkeää. On paljon parempi selittää kuin valittaa, ja se on huomattavasti helpompaa sen jälkeen, kun on ohittanut tunnevaiheen. Myös neuvottelutaitoja tarvitaan.